Mulla menee hyvin. En oo koko asiaa ajatellu vähään aikaan kun on ollut aika paljon mietittävää ym, mutta todellakin menee hyvin. Tottakai kokoajan stressaa se, että minne mä päädyn ysin jälkeen- Ja se näänkö luokkakavereita enää! Kovat suunnitelmat meillä on luokkakokouksista jo nyt, ja jos ei muut niin mä ainakin sit järjestän ne. En todellakaan aio päästää kenestäkään irti ysin jälkeen. En kenestäkään.        Onhan meidän luokalla ihmisiä, jotka ärsyttää monesti päivän aikana, mutta entäs sitten kun nään niitä kerran viikos, kerran kuukaudes tai kerran vuodessa? Silloin kaikki viat unohtuu kun ihmistä näkee harvemmin. Senpä takia riitoja on kauimmaisten kavereiden kans vähemmän. Mut enpä yhtään isompaa riitaa/kivaa hetkeä haluis ton ysiluokan kans muuttaa, ne vaan kasvattaa ihmistä ja riitojen jälkeen on kiva sopia. Se todellakin puhdistaa ilmaa paremmin kuin ainainen sulkeutuminen ja pois vetäytyminen.

Kun rupeen miettiin meidän luokkalaisia yksilöinä, jokaikisestä löytyy jotain hyvää sanottavaa! Muutakin kuin kiva tai mukava. Ja eräs tyttö rinnakkaisluokalta on ainoa, joka ei oo ärsyttäny mua näiden kolmen(tai yhdeksän) vuoden aikana. Ihan oikeesti. Se ei oo hiljanen, joka ei sen takia ärsyttäis ketään kun ei sano mitään, mutta se vaan on jotenki niin ihana ihminen. :) En kumminkaa oo tän kans kamalasti tekemisis vapaa-ajalla ja muuten. Sitten on poikia omalta luokaltani , joiden kanssa en pahemmin juttele, mutta oon ysin aikana huomannu heistäkin niin hienoja piirteitä, että oikein yllätyin.

Sitten nämä kolme iki-ihanaa ihmistä, jotka ovat olleet samalla luokalla ekasta lähtien. Meillä on ollut jos minkälaista draamaa vuosien aikana, mutta niinkuin jo kirjotin, se todellakin kasvattaa ihmistä ja sen selvittyä on ihana jatkaa. En halua ajatella sitä aikaa jolloin mä joudun näistä ihmisistä eroon, ja oisin toisen asteen opinnois ekaa kertaa eri luokalla niiden kans. Ei sitä voi kuvitella millasta se olis kun niitä ei sais enää tunnilla härnätä tai juoruilla niiden kans asioista. Oltiin ekasta luokasta lähtien seiskaan aika lailla tiivisti nelisteen, mutta sitten asiat hieman muuttui- mut ei toki huonolla tavalla. Siirryttyämme yläasteelle isompaan kouluun ja tutustuttuamme muihin luokkalaisiin saatiin enemmän kavereita, joista on osasta tullut yhtä läheisiä, mutta ei kumminkaan (ainakaan mulle) yhtä tuttuja kuin vanhoista hyvistä ystävistä. Riitojakin tulee vähemmän ja ne hetket on hienoja joita saa näiden kans olla ja oikeesti jutella. Vaikka ollaan samassa koulussa(ja samalla luokalla) niin ei enää puhella niin paljon syvällisemmistä asioista.

Sitten yks kieroutunut ihminen, joka on änkenyt meidän seuraan :) Juuri eilen puhuttiin siitä kuinka hän meidän seuraan ajatui, eikä aivan selvää kuvaa saatu, mutta olen todellakin iloinen että näin kävi. Siinä on yksi ihminen jota mm. ala-asteella ehkä hieman välttelin niinä harvoina kertoina kun  nähtiin, koska hän oli eri koululta. Ja koululta, jota jotku meistä pitivät jollain lailla huonona. En tie mistä tämä käsitys tuli, mutta kaikki muuttu meidän tullessa yläasteelle, ainakin mun osalta. En enää ajattele kuka on mistäkin, en huomaa sitä muuten kuin aamulla ja iltapäivällä kun kuljetaan takseilla.:) Tää kaveri on opettanu mua aika lailla ja saanu mut todellakin innostumaan monesta asiasta, mistä en alunperin välttämättäedes tiennyt mitään. Niin ne kaikki kaverit, mutta silti. :)

Eräästä toisesta tytöstä, josta on kehittynyt myös hyvä ystävä näiden parin vuoden aikana, on kans kertomisen arvoista asiaa. Nykyään ollaan samalla luokalla, ja seiskalla ollessani en pahemmin välittänyt siitä kuka hän oli tai mitä hän teki. Tottakai toimeen tultiin ja oltiin kai kavereitaki puheltiin ym, mutta en varsinaisesti tiennyt KUKA hän oli. Silloin valittiin valinnaisaineita, ja otin mm. liikunnan, niinkuin hänkin ja loppujen lopuksi me oltiin ainoita koko luokalta ja urheiltiin kasilla 9.luokan val. liikunnan ryhmän kanssa. Tutustuin tähän ihmiseen todella niiden laskettelu-ja uintireissujen aikana jotka kestivät joskus iltaan asti- ja hauskaa oli! Pian sitten alettiin välillä tekstailemaan ja puhumaan mesessä ja nykyäänki puhutaan hyvin henk. kohtaisista asioista ja tunnen hänet ja voin melkein sanoa että tiedän mitä hän mistäkin ihmisestä ajattelee, jos jotain meidän koululla tapahtuu.(niinkuin aina) Tiedän koska hän vihaa niitä, koska yleensä vihaan niitä itekin. Ollaan kai kumminki jollain tapaa samanlaisia.

 Yhtä kaikki, ysiluokka ja lukuvuosi 07-08 jää varmasti mieleen ja pysyy siellä! Ettekä te musta eroon pääse.