Enpä ole tänne kirjoittanut. Asiaa olisi ollut vaikka kuinka kesän aikana, mutta ei kiinnostanut istua koneella ja kirjoittaa. Mutta nyt kun taas alkaa ankea syksy niin on väliin kiva viettää iltoja kirjoitellen ja ajatellen. Nyt siis asiaan.

Kesä. Se oli ja meni, mutta oli se kyllä taas aika ikimuistonen. Pesistä tuli pelattua melkein liikaakin eikä muulle sitten jäänykään aikaa. Mutta en valita :) Enää onkin sitten yksi peli jäljellä ja tämä kausi on takana. Hyvinhän tää on mennyt, ei muuta kuin kohti uutta kautta sitten. Jos nyt joukkuetta tälle paikkakunnalle tulee, vähän on epäselvää vielä. Mutta johonkin muualle sitten pelaamaan. Leireiltyäkin tuli ja harmittaa kun se olikin sitten viimenen leiri. Siellä on aina ollut aivan omanlaisensa tunnelma niin vapaa-ajalla kuin peleissäkin. Mutta jos nyt alan jotain joukkuetta valmentamaan niin pääsee naperoiden kanssa leirille, vaikka eihän se sama asia ole kuin oma leiri. Mut näkee ja kokee senkin sitten vähän eri näkökulmasta.

Ihmissuhdesotkuja onkin sit ollu aivan liikaa tälle kesälle. Oon ihastunu aivan liian monta kertaa ja useimmiten viel ihan vääriin ihmisiin. Riidelly jostain aivan naurettavasta syystä näiden ihmisten kans. Taas sopinu välis ja sit uudestaan joku tappelu. Uskonu kolme kertaa kun eräs ihminen valehteli mulle samalla lailla, samasta asiasta. Tehnyt ja sanonu kaikkee mitä ei ois pitänyt.. Sit kun kiinnostus alko oleen jonkun kans molemminpuolista niin ihastuinki jo seuraavaan.. Onhan se tässä iässä vähän tällaista, mutta vituttaa se silti. Ihan itteni ja muidenki puolesta.  Nyt on sitten eräs erittäin hyvä kaveri, poika, vihanen mulle eräästä toisesta pojasta ja ne on kai keskenäänki vähän riidoissa vaikka ei ole edes kummallakaan mitään syytä. Ennen tätä episodia kyseinen kaveri soitteli joka päivä vähintään kerran, mutta nyt ei edes puhuta vaikka oon yrittänyt kysellä mikä on - "ei mikään"

Nyt koulun alettua draamaa on ollut aivan liikaakin, sillä näitä ihmisiä näkee melkein joka päivä, kun siirryin heidän kanssaan samaan kouluun - Onneksi en sentään samalle luokalle! Erään pojan kanssa oon kaks kertaa viikossa samalla tunnilla ja oon kai nyt sit ihastunu häneen. :> En tie mistä tää johtuu, sillä olen tuntenu kyseisen ihmisen 7 vuotta ja aina ollaan oltu vain ja ainoastaan kavereita - hyviä sellaisia, mutta ei mitään sen enempää. Yhtäkkiä sit kiinnostuin ja vaikuttais siltä et hänkin musta :) Oltiin kahvillakin eilen ja puheltiin niitä näitä. Mutta tuntuu kyllä oudolta kun en oo koskaan ennen ajatellu hänestä niin kuin ajattelen nyt.. Saa nähä mihinkä tää tästä kehittyy.

Yläasteen luokkakavereita näkee vielä aika paljon, kun suurin osa on samassa koulussa. Kahta hyvää kaveria oon nähnyt aivan liian vähän, toista muutaman kerran päättäjäisten jälkeen ja toista vaan kerran! Se olikin juuri toissapäivänä kun pidettiin pienellä porukalla leffailta, koska hän tuli käymään täällä. Oli se ihana nähdä pitkästä aikaa. Miks sen pitää asua 7 tunnin ajomatkan päässä?? miks? Koulu menee ihan kohtalaisen hyvin ja jos ei muuta nii  kyl siel ainaki rennompaa on kun yläasteella. Eikä meitä pidetä enää kakaroina vaan nuorina aikuisina ja meille annetaan vastuuta. Se oli hankalaa aluks hoitaa kaikkia asioita, mutta kyllä siihen tottuu ja siitä jopa oppii pitämään!

Ja sen verta viel, että onneks pääsin taas töihin :) Saa vähän rahaa jälleen säästöön ja sit voikin lähtee ulkomaille. Kovat on suunnitelmat ainakin. Oli siellä yks komee kolli piristämässä mun edellistä, 7-tuntista työpäivää, harmi vaan kun se oli ainakin 9-10 vuotta vanhempi ja vähän hiprakassa :D

25.8.2008   Otarie