Miten voi olla, että mä vihaan sellaisia piirteitä ihmisissä, mitä mä sitten hetkeä myöhemmin löydän itestäni? Tulipas se tänäänkin taas monta kertaa todistettua. Mutta vihaanko siis itseäni? En, en ainakaan usko. Oon tyytyväinen itteeni tällä hetkellä, ei oo selvittämättömiä ongelmia mitkä oisin ite omalla tyhmyydelläni aiheuttanu tai muutakaan. Miksen mä sit vältä ite tekemästä niitä asioita mitä mä toisissa vihaan? Sillä hetkellä kun ite teen/sanon jotain, se vaikuttaa normaalilta ja voi olla hauskaaki, mutta jos joku kaverini tekee saman niin alan mielessäni melkeinpä haukkumaan sitä tai ainakin ihmettelen suuresti mitä hittoa se tekee. Luulenko mä olevani jokin etuoikeutettu sanomaan tai tekemään joitakin asioita? Kai sitten, mut en ainakaan myönnä sitä. Pitäis kai vaan tajuta et ei kaikki oo sitä miltä näyttää tai kuulostaa, se voi olla ihan vilpitöntä ja vitsiä.