Olin eilen kaverin kanssa erään koulun esittelytilaisuudessa. Se on aika iso, ilmasutaitoon painottuva koulu ja todellakin kiinnostais. Paikka näytti upeelta, ulkoa päin vanhan näkönen ja sellanen nätin tummanruskee, sisällä taas oli seinillä valkosta ja hyvin vaal. sinistä. Se oli kaunis. :) Opettajat vaikutti mukavilta ja asiansa tuntevilta, mutta mietin silti että haluanko tosiaan sinne? Tottakai mä sinne kouluun haluan, mutta muuttaminen on eri asia. Olenhan mä muuttoo jo aika kauan suunnitellu ja tällä hetkellä varmaan muutanki jos kouluun pääsen, mut varmasti elämä muuttuu rankasti ja voin tulla itkien ekana viikonloppuna kotio kun elämä ei ookaan niin tuttua ja turvallista. Vaikka en todellakaan itke usein, mutta on siinä iso muutos kun koulun LISÄKSI muuttuu ympäristö , kaverit, kaikki. Kai mä sieltä kavereita saisin, mutta silti. Toinen melkein yhtä hyvä vaihtoehto ois käydä täällä lukio(tai tuolla viereisellä paikkakunnalla, mut kumminkin kotoa päin) ja kerätä rahaa säästöön. Kyllä ihan hyvin voisin asua kotona 18 vuotiaaksi asti, mulla ei ole mikään kiire kotoa pois enkä todellakaan muuttais vaan sen takia et pääsisin johki muualle, pois vanhempien valvovien silmien alta. Ei vaan niin kamalasti iske tuo lukio mikä täällä on.

Kaikesta huolimatta oon jo rahaa säästämässä ja töitä hommaamas. Onneks on jo hiihtolomalle töitä, nyt vaan kyselemään kesäks jotakin. Se että jos johonkin suurkaupunkiin muutan, siellä on työt aika harvas tälläselle 15-16 vuotiaalle nuorelle. Ja en haluu aivan täysin vanhempien rahoilla elää vaan yksin asumisessa mua kiehtoo se kun saa(joutuu) ottamaan ite vastuun asioista. Joutuu maksaan laskuja, käymään kaupas, herään ite aamulla, pestä pyykkiä.. Vai kuinka moni oikeesti kuskaa pyykkiläjän seuraavana viikonloppuna äidille ja isälle? Ei vaan, olen kyllä näistäkin ihmisistä kuullut.

Kauheen vaikeeta, kun haluun aina kamalasti kaikkee, enkä tajuu etten voi kaikkee saada. Nytkään en haluis "tuhlata" 3 vuotta normaalissa lukiossa vaan ottaa siitä kaiken irti.