Kaverit sanoo, että on kiva nähdä mut taas ihastuneena. Siitä onki aikaa kun oon viimeksi ihastunut kunnolla ja aina kun sanon kyseisestä pojasta jotain, ne alkaa vihjailla kaikennäköstä. Harvemmin mulla menee niin pasmat sekaisin, kun joku ihminen ei vastaa mulle. Siitäkös tytöt naureskelee ja sanoo että hei, sähän alat vaikuttaa ihan meiltä!

Ei ihastumisessa sinänsä mitään vikaa oo, mutta tässä on ja pahasti - kyseinen henkilö sattuu asumaan 2040kilometrin päässä. Siinä on turha alkaa kuvittelemaankaan mitään viikonloppuvierailuja. Ja turha kai muutenkaan tän ikäisenä alkaa suunnitella muuttoa ulkomaille, vaikka sinne kovasti haluaisinkin. Harmittaa vaan niin pirusti kun kerranki ois ollu sellanen mukava ja fiksu poika - vaikka enhän mä ees tiedä mitä mieltä se on musta.